Pieni tarina; Paavo ja ruoka :D

 Paavo ja ruoka:    Olen itse kirjoittanut tämän :P

Hei! Olen Paavo Pesukarhu. Olen sinänsä aika köyhä nykyajan pesukarhuihin verrattuna, joten tärkeitä asioita minulle on ruoka ja hienot esineet/tavarat. Minulla ei ole perhettä kenen luona asua..
     Eräänä kylmänä, sateisena iltana kävelin kadulla. Näin rakennuksen, jonka sisällä oli ruoka-automaatteja. Päätin mennä sisälle. Paha juttu oli, että ovet olivat lukossa, joten jouduin ryömiä sisälle pienestä ovenraosta. Pääsin sisälle! Seisoin automaatin edessä, se näky suorastaan lumosi minut! Pudistin päätäni ja aloin miettiä, että miten sieltä sisältä saisi ruokaa. Aloin ravistella ruoka-automaattia, kunnes varashälytin soi. Juoksin ulos. Vieressä oli eläintarha. Juoksin suorinta tietä luolaan, vaikka en edes tiennyt mikä eläin luolassa asusteli. Oli niin kiire! Näin valtavan, hehkuvan, (ainakin silmissäni) ihanan ruokakasan. Kasa oli pituudeltaan n. 4metriä korkea ja leveyttä oli n. 2-3 metriä! Unelmani toteutuivat! Vieressä oli keskikokoiset, punaiset kärryt. Laitoin supernopeasti ruoat, sekä herkut kärryihin ja lähdin - ainakin melkein. Näin karhun takanani, mutta onneksi se nukkui! Kun käännyin, haistoin jotain ihanaa, nimittäin Springles -sipsejä. Sipsit olivat karhun luona! Menin karhun luokse ja aloin vetää sipsipurkkia hitaasti pois karhun käsistä. Sain sipsit. Aloin jo olla valmis lähtemään, kunnes möhlin kaiken! Kompastuin kiveen, karhu heräsi ja kärryt alkoivat pyöriä suoraan alas. Kärryjen vauhti hiljeni ja hiljeni, mutta ei kertakaikkiaan pysähtynyt. Kärryt menivät suoraan nopealiikkeisten autojen keskelle, suoraan autotielle. Karhu näki kaiken! Karhu sanoi minulle äkäisesti: "Hommaa kaikki ruoat minulle takaisin seitsemässä päivässä, tai sinulle käy huonosti!"
     Menin surullisena metsään, ilman ruokaa. Näin muita metsäneläimiä, jotka seisoivat kaatuneen puunrungon edessä. Heillä kaikilla näytti olevan nälkä, niinkuin minullakin! Eläimet tulivat luokseni. He olivat ystävällisiä, ainakin ymmärsin niin. Joukossa oli kilpikonna nimeltä Patu, oli tietenkin muita esim. Osku Orava. En nyt aio luetella kaikkia joukosta, mutta tuossa nyt kaksi. Eli siis, ymmärsin, että he ovat nälkäisiä, joten tietenkin minä kysyin heiltä. He vastasivat myönteisesti. Olin avulias ja aloin auttaa heitä ruoan etsimisessä. Kävelimme hetken, kunnes näin ruoka-automaatin ja minulle tuli mieleen karhu, jonka ruoat tuhosin. Minulle tuli kylmiä väreitä, kunnes kilpikonna kysyi minulta, että miksi minä en enää kävellyt. En vastannut, vaan minä jatkoin kävelemistä. Hetken päästä meillä oli jo punaiset kärryt, BonBon -karkkipussi ja hieman muuta. Muut olivat väsyneitä, ja he halusivat jo palata metsään. Minun oli vain pakko mennä heidän kanssaan metsään, en kylläkään olisi halunnut vielä palata, mutta oli vain pakko. Yksin en siihen olisi pystynyt. Illalla katselin taivaalle. Taivaalla oli tähtiä ja kuu. Minulla oli vain kuusi päivää aikaa. Olin tyhmä ja menin äkäisenä eläimien luo ja valitin siitä, että miten laiskoja he olivat, kun he eivät jaksaneet kerätä ruokaa. Meille tuli riita, ja menin nukkumaan. Aamulla en puhunut heille, mutta halusin sopia, eli minähän siis sovin! Sovimme riidat. Riitojen jälkeen meillä oli todella kivaa! Meistä oli tullut perhe.
     Viiden päivän päästä olimme keränneet kaikki ruoat - ainakin melkein! Unohdin Springles -sipsit! Ne tärkeimmät. Menin omakotitalon sisälle. SIELLÄ OLI KOIRA! Pelkään koiria! Juoksin suoraapäätä pois talosta! Mietin vain mielessäni, miten karhu listisi minut.. Palasin taloon koira kintereilläni. Hyppäsin pöydälle ja nappasin sipsit! SAIN NE! Minun oli lähdettävä. Miten pystyn lähteä? On vain pakko... Joten nyt lähden.. Menin kertomaan eläimille, että lähden, mutta aion tulla takaisin. Lähdin karhun luo, mutta karhu ei ollut siellä. Toivoin mielessäni, että karhu ei ollut lähtenyt ainakaan eläimien luo etsimään minua. Lähdin takaisin ja näin karhun edessäni! Juoksin ja huusin karhulle n. 7 kertaa, mutta viimeisellä kerralla karhu kuuli. Kerroin, että olin saanut ruoat kasaan. Karhu oli tyytyväinen, karhu sanoi ainoastaan: " Älä tuhoa minun ruokiani enää ikinä! Muuten kostan." Ja karhu lähti heti. Menin Oskun ja Patun luokse ja pysyin heidän luonaan ja olimme perhe.
                                                                                    LOPPU
Ja anteeksi, en keksinyt mitään muuta kirjoitettavaa.. Mitä piditte? Kirjoittakaa kommentilla!